Valmistauduttiin siihen, että kun saadaan huone valmiiksi, on jo pimeä, että se on sitten saunaan leffailta ja nukkumaan. Joten minun vielä hoitaessa Unelmalaatikon markkinointia siskoni lähti pikkuisten kanssa aurinkokävelylle. Oikeasti siihen operaation meni ehkä ihan maksimissaan kaksi tuntia ja ehdittiin viettää ihana lauantai-iltapäivä auringosta nauttien frisbeegolf radalla.
Ollaan käyty aikaisemmin radalla puoliskoni kanssa kaksin niin, että mulla on ollut Kirppu kantorepussa, ja muut lapset siis päiväkodissa, eskarissa ja koulussa. Ollaan käyty myös parina kesänä Raumalla heittämässä kiekkoa puoliskoni, isosiskoni ja parin serkun kanssa. ihan ilman lapsia. En ole lainkaan varma onko puoliskoni käynyt koululaisten tai Ässän kanssa heittämässä kiekkoa, muuten kuin omassa pihassa.
Mutta nyt oltiin ekaa kertaa koko perheenä kaikkien neljän lapsen kanssa ja mun isosiskoni myös mukana. Matka taitettiin tyttöjen autolla ja poikien autolla.
Kirppu käveli frisbee kädessä korille ja nakkeli sitä sinne, kun kaikki muutkin heittelivät, mutta näppärästi käveli kaikki väylät - ja kaikki löytämänsä lätäköt, joita näin maaliskuun lopulla tottakai riitti.
Ainoastaan yksi kiekko meinasi kadota lammikkoon, ja senkin upotuksesta olisi saanut syyttää minua. Se jäi kyllä jään päälle ensin. Nuppu sai sen hienosti kepillä vedettyä lähemmäs ja minä sitten yritin kurkottaa siihen sulan kohdalla ja onnistuin painamaan sen pinnan alle ja sehän lähti valumaan pohjaa kohti. Onneksi saatiin kepillä ohjattua sitä ylöspäin. Siinä kohti rapakkoa olisi varmaan ollut polveen asti vettä, mutta ei ihan houkutellut kastella kenkiä ja vielä vähemmän paljasta jalkaa siihen ryteikköön.
Nuppu ja Jekku innostuivat ja menivät kahdestaan kaksi kierrosta, kun me kolme aikuista, Kirppu ja Ässä päästiin yksi kierros. Ja tottakai saatiin älynvälyäs että ois pitänyt ottaa uikkarit mukaan!
Kierroksen jälkeen käytiin siskoni kanssa katsomassa maauimalan jäätilannetta, mikä oli hyvin jäinen ja uimakelvoton. Kenkäni sain kyllä kasteltua siinä leikkiessäni. Ei huolta, ainoastaan Nuppu tuli ihmettelemään mitä me kolmekymppiset tehtiin jäällä. Kaikki muut lapset olivat kiltisi puoliskoni ja frisbeetten kanssa korien luona.
Parasta tällä reissulla oli se, että kehenkään ei sattunut. Viimeksi, kun oltiin isosiskoni kanssa, mie sain itte kiekosta kyynärpäähän, en edes tiennyt seisovani sellaisessa paikassa että kiekon oli mitenkään mahdollista osua muhun.
Ei vaan. Se oli toiseksi parasta ettei kehenkään sattunut. Oikeasti kaikkein parasta oli, että Nupulla ja Jekulla oli selvästi hauskaa kahdestaan. Sisarusten suhteissa on niin paljon hyvää, mutta kotona se unohtuu ja ärsyttää toisen olemassa olo. Tällaiset hetket, lyhyetkin, on ihan parhaita.
Ja koska Kirppukin jaksoi noin hyvin kulkea meidän mukana, vaikka mie ajattalin, että meidän olis pitänyt ottaa rattaat mukaan, niin hän olisi voinut nukkua.. No eipä hän mitään nukkunut. Tosi hienosti kulki meidän kanssa ja vaikka päiväunet jäi välistä, niin suuremmilta kiukuilta vältyttiin myös kolme vuotiaan kanssa.
Perheen yhteiset muistot ihan vaikka näinkin arkiset on oikeasti tosi tärkeitä.
Mitä te tykkäätte tehdä yhdessä perheenä? :)
